Kirjonta
Ennakko-odotukset kirjontaan eivät olleet todellakaan korkealla. Sehän on sellaista mummojen ristipistonypläämistä. Kaikenlisäksi koulukäsitöissä yläasteella oli pakko tehdä ristipistoja ja kun mä olin heppatyttö, niin pakko oli valita myös heppakuva aiheeksi. Ja sehän oli iso. Liian iso. Motivaatio meni moneen kertaan ja työ jäi kai kesken. Ehkä se on vielä jossain siellä koulun varastossa muiden epäonnisten viritelmien kasassa. Mä en muutenkaan ole "hitaan työn" tekijä, siksi mä tykkäänkin ompelusta ja varsinkin saumurilla. Sillä kun tulee valmista suitsait sukkelaan, eikä tarvi näprätä. :)
Aiheen valinta oli tosi tuskaisaa. Periaatteessa tykkäsin kovasti lähestymistavasta: kuva inspiraation lähteenä. Olen tehnyt samantyyppisiä töitä kuvataiteen avulla, joten tämä totetustapa oli uusi. Selailin tosi paljon kuvia, valokuvia, piiroksia, maalauksia jne.. Yhdessä piirroskuvassa oli jotain, mikä vetosi, koska mä palasin siihen kuvaan aina vaan uudelleen. Päätin sitten sitä toteuttaa.
Kuvani on tuolta oikeasta ylänurmasta leikattu pala. Oli tosi vaikeaa keksiä aihe, joka ei ole kuitenkaan alkuperäisen kuvan kopioimista. Siinä mulla on vielä tooosi paljon opeteltavaa. Siis luovissa ratkaisuissa ja oman ilmaisun kehittämisessä. Mutta sitä vartenhan mä näihin opintoihin lähdinkin...
Kirjontatyö oli monesti viikon mytyssä jossain hyllyssä ja sitten ennen keskiviikkoa mä aloin taas sitä ajatella, ja kaivella neuloja ja lankoja esiin. Suurin voittoni tässä (vaikka se ehkä ulkopuoliselta tuntuu pieneltä) on tuon veden toteuttaminen. Aloin tehdä alkuksi paksummalla langalla aaltoja mukailevaa kuvioo, mutta jotenkin se tökki. Liian klisee. Lisäksi se oli liian ohutta, laihaa. Mä halusin siihen lisää volyymia, vaikka tykkäsinkin toteuttaa enemmän hennolla jäljellä ja ohuilla langoilla. Aloin sitten vaan tehdä tuota kuvioo ja se näytti ihan hyvältä. Samoin olen tyytyväinen pilviin, vaikka ne on ehkä vähän turhan massiiviset muuhun verrattuna.
Viimeistelyssä halusin opetella ehdottomasti jiiri-kulmia. Ihan omasta päästäni keksin, miten se kannattaa tehdä. ;) Pari kertaa tosin jouduin purkamaan, mutta sillähän sitä oppii. Työlle on ole vielä keksinyt nimeä. Varmaan siitä tulee Suuri Ahdistus, koska se on sitä edelleen. :D Alla valmis työ, tai no, melkein valmis, koska alareunan sauma on vielä ompelematta ja työ on silittämättä jne.
Mutta täytyy sanoa, että käsitykseni ja suhtautumiseni kirjontaan on muuttunut. Varsinkin opiskelutovereiden tekeleet olivat tosi inspiroivia ja yllättäviä hyvällä tavalla. Selvästi monille on taitoa ja kokemusta paljon enemmän kuin mulla, mikä on ehkä aiheuttanut vähän sellaista tunnetta, että en oikein kuulu joukkoon. Mutta olen myös huomannut, että ei se aina ole muillekaan niin helppoa. Joskus ei vaan synny ja joskus taas syntyy, mutta koira syö tuotokset.. :D :D
