maanantai 31. tammikuuta 2011

Inspiroitumista seuraavaan tehtävään

Nyt kuulkaas liikutaan ihan oudoilla poluilla! :o Keskiviikkona aloitamme tutustumisen häviävään materiaaliin. Osa opiskelijoisa on jo toki tuttuja sen kanssa, mutta allekirjoittanut kuuli koko materiaalista ensimmäisen kerran vuosi sitten syksyllä!
Eräänlainen idea ja käyttötarkoitus (koska minähän en edelleenkään osaa tehdä mitään, millä ei ole mitään käyttöä!) minulla jo on. Mutta siitä vähän myöhemmin lisää.
Tähän postaukseen liitän vain googlettamiani kuvia, jotka osaltaan toimivat inspiraation lähteenä.

Lähde: airam.fi
Lähde: yle.fi
Lähde: nikkemedia.fi
Lähde: www.cartinafinland.fi
Lähde: karijokinen.com

Lähde: yle.fi

lähde: edu.fi  
  
Lähde: Varkauden kameraseura     

tiistai 4. tammikuuta 2011

Tuunauksia ja vapaavalintaisia opintoja

En oikeastaan ole ajatellut tekeväni varsinaisia käsitöitä ennen näitä opintojani. Käsillä olen kyllä tehnyt, monenmoista, mutta käsityöt olen käsittänyt ennemminkin neulomisena, virkkaamisena, kirjontana, tilkkutöinä, kuvakudoksina jne.. Toisaalta ei pitäisi määritellä noin kapea-alaisesti.

No jokatapauksessa. Itse kutsun puuhailujani ennemmin tuunaamiseksi, sillä monesti tekemisen on jonkun muun ihmisen tekemän esineen muokkaamista. Tässä jotain kuvia viime-aikoina tekemistäni töistä.


Tuo pieni kori sai valkoisesta pellavasta itselleen uuden vuorauksen. Korilla on myös pari, mutta se oli jossain hukkateillä kuvauksen aikana. Kuvaamisen jälkeen olen vielä lisännyt ruskean nauhan korin ympärille.
(Myös nuo taulunkehykset olen aikanaan maalannut valkoisiksi.) ;)

Osin muutamalla eurolla vanhan ikkunanpokan, jota pesin sen verran rajusti, että ylimääräiset maalit rapisivat näppärästi pois, mutta samalla vähemmän näppäränä tyttönä rikoin ikkunalasin. :(

Onneksi minulla on vielä varastossa miehen veljeltä saatuna toinen samantyyppinen ikkuna. Muuten, enemmän kuin rikkinäinen lasi, minua häiritsee tuo miehen virittelemä rautalankakiinnitys! :[ Se on pakko vielä jotenkin korjata.


Tässä lienee seuraava projektini. Miehen veljen perheestä adoptoitu vanha tuoli.
Muuten se on hyvässä kunnossa, mutta kangas aika nukkainen ja tylsä. Käsipuut myös kaipaavat hiomista. Joskus, kun minulla on enemmän aikaa, menen verhoilukurssille uusimaan koko tuolin sisustan. Nyt se saa tyytyä vain uuteen irtopäälliseen (joka ei siis ole tuo raitakangas, vaan se seuraava projekti!). 


Tuolin päällä oleva tyyny on vahingossa kutistettu villahuopa (ei, se en ollut minä!). Tyynyssä on pellavalangalla tehtyä kirjailua. TODELLAKIN! Siis kirjailua, ja ihan omin pikku kätösin! :) Ei nyt mitään maatamullistavaa kuviota, vaan tyyliteltyä ympyrää verhokankaan kuvion mukaan. Mutta se on jo kuulkaa suuri juttu se, että olen tehnyt johonkin käsinkirjontaa!



Muutama vuosi sitten ostin pilkkahintaan huutonetin kautta vanhan 1940-luvun Emma-tuolin. Sen runko oli ihan hyvässä kunnossa, mutta sitä oli säilytetty talvisin kylmässä tilassa, ja se haisi ummehtuneelle. Lisäksi sen sisuksiin oli pesiytynyt ehkä hiiri jos toinenkin, sillä kun toin tuolin pihallemme, hyökkäsivät russelit sen kimppuun sen oloisena, että "Missä se rotta on??!!". Sitä ei siis mitenkään voinut tuoda sisälle siinä tilassa tai koko tuoli olisi revitty kappaleiksi.

Ajattelin pyrkiä syksyllä verhoiluryhmään entisöimään sitä, mutta kesän aikana kuulin odottavani kaksosia, joten oli ehkä viisaampaa, etten sitoutunut näin pitkäaikaiseen harrastukseen. Sen sijaan äitini halusi lähteä entisöinti/verhoilu-ryhmään ja siellä hän nyt on työstänyt tuoliani 1½vuotta. Pian se on valmis, joten kohta meillä on vanhoja nojatuoleja talo täynnä.

Opintoihimme kuuluu jonkin verran (en muista montako opintopistettä) vapaavalintaisia opintoja. Niihin kelpaa myös ennen opiskelujen aloitusta (syksy 2009) käydyt kurssit. Itse en juuri ehdi näiden opiskelujen lisäksi kursseilemaan, mutta jotain pientä on kyllä tullut tehtyä. Eensi vuonna vissiin minä teen niitä vapaavalintaisia urakalla, että tulee opparit täyteen.

Viime syksynä osallistuin opiston kurssille Pieniä mosaiikkitöitä. Mosaiikki on aina kiinnostanut minua, ja nyt minulla oli jälleen eräs tarve. Kuten olen kertonut, en yleensä osaa tehdä mitään ilman, että sille tuotokselle on jokin tehtävä/funktio. Wc:ssämme on ollut talon valmistumisesta saakka (v.2004) vakava pöytätason puutos. Kaapistot ovat Ikeasta, mutta niillä ei mahtunutkaan täyttämään koko seinää, joten kahden matalan kaapin väliin jäi tyhjä tila. Aluksi ajattelin tehdä siitä pöytätason lasilevyllä, mutta ikinä en saanut sitä levyä hankittua (kuten ei armas aviomiehenikään!). Siksipä marssin Pieniä mosaiikkitöitä-kurssille kainalossani 110*35cm lastulevy. Ope ei ollut ollenkaan kauhuissaan, vaikka muut osallistujat päällystivät lähinnä kukkaruukkuja tai tarjottimia. Minä olin päättänyt ehtiä tehdä pöytälevyn valmiiksi ja niin ehdinkin. Ihan hyvä siitä tuli, vaikkakaan ei tasainen. Laattojen palat olivat sen verran eripaksuisia, että niitä oli vaikea saada tällä tekniikalla täysin samalle tasolle. Mutta ei tuo kyllä ole käytännössä haitannut, eikä myöskään kiusannut taiteellista silmääni. Laattoina olen käyttänyt talossamme käytettyjä laattoja, äitini ja isäni vanhoja keittiön ja saunanlaattoja (jotka ovat olleet alunperin muuraripappani laittamia) ja jotain Vehoniemn soran laattakaupasta löytyneitä ilmaisia jäännöspalasia.


Levystä näkyy kuvassa vain osa. sen päällä on paperinarusta ja ledeistä värkkäämäni valopallo. Mosaiikin tekeminen oli kyllä hauskaa, ja sen jälkeenkin olen jotain pientä tehnyt. Siis paljon pienempää kuin tuo 110*35cm. :) Tämä olkoon siis yksi vapaavalintaisista opinnoistani.

Toisena vapaavalintaisena opintonani olkoon syksyllä 2008 käyty huovutuskurssi. Se oli myös lyhytkurssi, joten aikaansaannokset ovat sen ajan mukaiset. Tein kaksi huopalevyä, kooltaan noin 70*50cm. Toisessa on ruskea pohja ja harmaita tassukuvioita ja toisessa harmaa pohja ja rakkaat russelini. <3 Olen ihan tyytyväinen kuvaan, vaikkakaan se ei ole ihan juuri näköinen. Riittävästi kuitenkin.
Edelleenkin on arvoitus, mitä huopalevyistä joskus syntyy. Tyynynpäällisiä ehkä..?


Viimeisenä vielä pari kuvaa syksyn projektistani, joka ei millään muotoa liity opiskeluihini eikä vapaavalintaisiin opintoihin. :D Nimittäin kyllästyin siihen, että kodinhoitohuoneen toinen seinä oli edelleen laatoittamatta (siis vuodesta 2004) kaikista pyynnöistä, vaatimuksista ja uhkailuista huolimatta. Se oli siis tehtävä itse. Laattoja oli laitettu talteen sopiva määrä, eikä niitä nyt tuohon kohtaan montaa olisikaan tarvittu.

Ennen syysloman alkua hain työmatkalla Kodin Terrasta laattaliimaa ja saumauslaastia. Sitten lapset hoitoon yhdeksi päiväksi syyslomalla ja äiti hommiin. Valmista tuli. Ainoastaan pistorasian kohta on ruma ja tehty loppujenlopuksi haljenneesta laatasta, sillä meidän porakone tai poranterä ei millään pystynyt tuohon laattaan niin, että siihen olisi saanut nätin reiän johtojen paikalle. Mutta tämäkään ei haittaa taiteellista silmääni (ja vieraat ihmiset harvemmin käyvät kodinhoitohuoneessamme, ja jos käyvät niin ompelukone tai iso kasa pyykkiä on kuitenkin siinä edessä).
Kuvissa tilanne ennen ja jälkeen.


Nyt kun työtason on kunnolla käytössä, kaipaan kovasti työvaloa kaapin alle. Se on kylläkin sinne hankittu, mutta kuten mainitsin, porakone ei pysty... :)

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Säilytin

Järjestelin valokuvakansioitani (tietokoneella, enpä ole juuri vuosiin tilannut paperikuvia... :/ ) ja löysin sieltä kuvia toisesta varsinaisesta tehtävästämme ensimmäisenä opintovuotena. Aiheena oli säilytin. Idean saattoi käsittää monella tavalla;  ei siis välttämättä tarvinnut säilyttää mitään konkreettista vaan säilytin saattoi olla vaikka "hyvien unien säilytyspaikka" tms.

Itse lähdin käytännön tarpeista miettimään säilytintä. En muista olenko jo aiemmin tästä kirjoittanutkin, mutta näissä opinnoissa olen huomannut, kuinka vaikeaa minun on tehdä mitään epäkäytännöllistä, turhaa, vain kaunista, esinettä/asiaa, jolla ei ole mitään varsinaista funktiota. Tiedä sitten mistä se johtuu... Varmaankin osaksi siitä, että olen AINA tehnyt kaikki käsityöni tarpeen pohjalta, ja osaksi ehkä siitä, että AIKA on rajallista, joka taas aiheuttaa sen, että aikaa ei ole muille kuin niille tarpeellisille...

Ensin olin tekemässä vanhimmalle tyttärelleni kirjamaista koteloa satu-cd:ille. Teinkin pari "aukeamaa" lähes valmiiksi, mutta siinä tuli niin monta mutkaa/korjausta/onglmaa vastaan, että ne puolivalmiit aukeamat ovat edelleen jossain vaatehuoneen perukoilla odottamassa inspiraatiota. Voin kertoa, että sitä ei tule.

Sitten yhtenä kokoontumiskertana ope näytti meille kenkäpussin mallia. Siinä tehdään tavallaan melko yksinkertainen pussukka suorakaiteenmallisesta kappaleesta, mutta sivuja ommellessa taitetaan osa keskeltä sisäänpäin, jolloin pussukan päätyihin muodostuu laskokset tms. Kuva ehkä kertonee enemmän kuin selostukseni. :) 

Kankaana on värjäys ja kankaanpainantatehtävässä aurinkovärjätty pellavasuikale, johon tein konekirjontaa. Jossainvaiheessa saimme myös tehtäväksi opetella erilaisia vetoketjuompeluita, joten tässä tuli sitäkin harjoiteltua. Sinänsä en pelkää vetoketjuja; olen niitä ommellut aika paljon. Mutta toki vaikeuksiakin niiden kanssa välillä on. No mutta, tulipahan sekin tehtävä tehtyä. :D Samoin kokeilin konekirjonnan avulla nyörin tekemistä. Tiheällä siksakilla ommellaan edestakaisin nyöriä, jolloin se tavallaan pinnottuu konekirjontalangalla. Pari kerrosta tuohon olisi vielä pitänyt tehdä, mutta aika ja mielenkiinto loppui kesken, sillä melko tylsää puuhaahan se on.. Siksaksin ompelu edestakaisin. ;)




Säilyttimeni ei toimi kenkäpussina, sillä se oli siihen liian lyhyt. Kankaanpalasta ei mitenkään saanut tuon pidempää. Sen sijaan se on tilava, joten sinne mahtuu hyvin esim. keskeneräiset neulomukset, lankakerä ja puikot. Siinä käytössä se nytkin on!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Talviväri

Talven ja paukkupakkasten kunniaksi uusi taustakuva. Tämä kuvaakin paremmin viimeaikaisia fiiliksiä: villasukat, glögi, kynttilät, takkatuli ja punaviini... :)
Opinnot ovat tältä syksyltä ohi. Yhtään en ole ehtinyt niistä kirjoitella, mutta joululomalla lupaan tehdä yhteenvetoa. Sen verran voin jo vinkata, että ohjelmassa on ollut kuvakudosta ja ryijyä. Näistä ensimmäinen ei innostanut aluksi (eikä oikeastaan nytkään.... :/ ) yhtään, mutta jälkimmäistä olen aika pitkään haaveillut tekeväni. En kylläkään perinteisessä mielessä, vaan ihan jossain muussa. Sen näette ehkä jo seuraavassa postauksessa. ;)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Käsityömatka Tallinnaan (part II)


Syksy on ollut niin kiireistä, että en ole jaksanut juuri turhia istuskella koneella. Tässä kuitenkin elokuussa lupailemani toinen osa Tallinnan reissustamme.

Hotellissa vietetyn yön jälkeen suuntasimme käsityöihmisen taivaaseen Karnaluksiin. Se on tukkuliike, jossa on oikeastaan ihan kaikkea. Tai no, kankaita oli tosi vähän, mutta toisaalta, jos niitä olisi ollut samassa määrin kuin lankoja yms. olisi tilaakin tarvittu paljon, paljon enemmän. Paikalle oli aika hankala löytää. Kyseessä on aika tavallinen kerrostalo, josta ei mitenkään ulospäin näy, että siellä olisi jonkinlainen tukkuliike. :o

No, joka tapauksessa perille löydettiin ja rahat saatiin tuhlattua. Eka kerta tosin meni vähän ihmetellessä, tuonne kannattaisi ennemmin mennä selvän ostoslistan kanssa, sillä tavaraa tosiaan on niiiiiin paljon, ettei kaikki "tarpeitaan" pysty millään ihmetellessä muistamaan. ;)


Yksi pieni nurkka Karnaluksin lankaosastolta.

Omat ostokseni olivat aika maltilliset; muutama kerä pastellivärisiä puuvillalankoja, bambuinen virkkuukoukku (=nämä lähinnä laivamatkan viihdykkeeksi!), pari pientä palaa kivoja puuvilla(tilkkutyö)kankaita, kierroslukumittari puikkoihin, jotain helmiä tms. blingblingejä, kankaanmerkkaus"kynä" ja konekirjontalankoja. Rahaa taisi mennä noin 20€. :D
Tuliaiset. Isoäidinneliöt ovat laivamatkan ajanvietettä. :)
 Lopuksi vielä joitain inspiroivia kuvia Tallinnasta.










Syysväri

Syksyn kunniaksi (no, hieman myöhässä juu, luntakin tuli jo eilen...) uusi ulkoasu.
Sitten kun on kunnolla lunta, niin luvassa on talvisempi tausta. :)

torstai 5. elokuuta 2010

Käsityömatka Tallinnaan

Mulla on nyt joku ihmeellinen energiapiikki, jonka aion käyttää hyväkseni ja postata kaikki puuttuvat asiat viime lukukauteen liittyen. Nimittäin tällainen energiamäärä on takuulla ensi viikolla (kun työt alkaa) muisto vaan... ;)

Eli siis teimme huhtikuussa reissun Tallinnaan. Eräänä perjantaina  noin 50 naisihmistä (joo, ihmeellistä, ei yhtään miestä mukana!!? :o) huristeli aamuneljältä bussilla satamaan ja laivalla lätäkön yli, jossa matkamme onneksi jatkui koko ajan bussilla! Nimittän, kuten kuvista voi päätellä, ostoksia tehtiin! :D Mukana oli paljon harrastajia muistakin käsityöryhmistä, kuin omastamme. Suurin osa oli ollut vastaavilla matkoilla ennenkin. Minä olin ensimmäistä kertaa. Tallinnassa toki olen ennekin käynyt, mutta vain "viihdematkoilla". Etukäteen hieman hirvitti, kun kuulin, että anoppikin lähti mukaan, mutta toisaalta Tallinan vakikävijänä hän oli suorastaan tervetullut lisäopas meidän porukkaan. ;)

Ensimmäiseksi  suunnattiin Maria Matiisen tilkkutaloon. Tämä täti on todella, todella, hurahtanut tilkkutöihin. Toki, tekeehän sillä kai elantonsa, joten miksipä ei hurahtaisi. Ihan joka puolella oli tilkkutöitä: wc:n tekstiileissä, kukkaruukkujen päällä, keittiössä, matoissa, lampuissa jne.. Ensinnäkin talo oli jo ihan muutenkin kaunis ja mielenkiintoinen, mutta se kankaan, saumojen ja tikkausten määrä oli kyllä jotain ihan uskomatonta. Alla kuvakokoelma hänen töistään ja talostaan.


 
Tilkkutalon jälkeen suuntasimme pois keskustasta, villatehtaalle. Se oli noin 30km Tallinan ulkopuolella, joten kivasti päästiin näkemään myös "aitoa" virolaista maisemaa. Joskus ennen muinoin (10v sitten) olimme yliopiston porukalla ns. luokkaretkellä Tallinnassa ja silloin ajoimme vain vähän keskustan ulkopuolelle lastenkotiin ja vammaisten lasten toimintakeskukseen. Siitä ajasta on kaupunki todella paljon siistiytynyt, nuorentunut ja rikastunut. Oli nimittäin todella surkeaa katseltavaa ne neuvostoaikaiset betonibunkkerilähiöt, joiden taloista ei pystynyt päättelemään, onko niissä ihmiselämää vai ei.

Villatehtaalla ei harmikseni ollut lampaita. :) Mutta villaa oli kyllä. Todella paljon. Ja ne värit. Kyllä jäi S-Marketin Novita-pussukat kakkoseksi näiden hahtuvien, hahtuvalankojen ja villalankojen vieressä! Onneksi Viroon on tulossa pian eurot, niin helpottuu mahdolliset seuraavat visiitit villatehtaalle. Kilohinnat oli kyllä näkyvissä, mutta kun paikalla oli vain myyjän vaaka, kassalle oli kova jono, aika oli rajallinen ja maksu piti hoitaa ehdottomasti käteisellä jne, oli kovin vaikea arvioida, kuinka paljon sitä oikein uskaltaa tuliaisia kerätä. Otin pari-kolme kiekkoa erialisia liukuvärjättyjä hahtuvalankoja ja ison sylillisen hahtuvavilloja ja toivoin sormet ja varpaat ristissä, että käteiseni riittää. No riitti se, summa oli euroissa joku vaivainen 18€!!


    
Villatehdas ei ulkonäöllä päässyt koreilemaan... ;)

Villavisiitin jälkeen palasimme keskustaan ja majoittauduimme hotelliin. Seuraavana päivänä oli uuden paratiisin, nimittäin Karnaluxin, aika. Mutta se jääköön seuraavaan postaukseen. Nyt on siirryttävä sohvalle Dr Housen seuraan. :)