No jokatapauksessa. Itse kutsun puuhailujani ennemmin tuunaamiseksi, sillä monesti tekemisen on jonkun muun ihmisen tekemän esineen muokkaamista. Tässä jotain kuvia viime-aikoina tekemistäni töistä.
Tuo pieni kori sai valkoisesta pellavasta itselleen uuden vuorauksen. Korilla on myös pari, mutta se oli jossain hukkateillä kuvauksen aikana. Kuvaamisen jälkeen olen vielä lisännyt ruskean nauhan korin ympärille.
(Myös nuo taulunkehykset olen aikanaan maalannut valkoisiksi.) ;)
Osin muutamalla eurolla vanhan ikkunanpokan, jota pesin sen verran rajusti, että ylimääräiset maalit rapisivat näppärästi pois, mutta samalla vähemmän näppäränä tyttönä rikoin ikkunalasin. :(
Onneksi minulla on vielä varastossa miehen veljeltä saatuna toinen samantyyppinen ikkuna. Muuten, enemmän kuin rikkinäinen lasi, minua häiritsee tuo miehen virittelemä rautalankakiinnitys! :[ Se on pakko vielä jotenkin korjata.
Tässä lienee seuraava projektini. Miehen veljen perheestä adoptoitu vanha tuoli.
Tuolin päällä oleva tyyny on vahingossa kutistettu villahuopa (ei, se en ollut minä!). Tyynyssä on pellavalangalla tehtyä kirjailua. TODELLAKIN! Siis kirjailua, ja ihan omin pikku kätösin! :) Ei nyt mitään maatamullistavaa kuviota, vaan tyyliteltyä ympyrää verhokankaan kuvion mukaan. Mutta se on jo kuulkaa suuri juttu se, että olen tehnyt johonkin käsinkirjontaa!
Muutama vuosi sitten ostin pilkkahintaan huutonetin kautta vanhan 1940-luvun Emma-tuolin. Sen runko oli ihan hyvässä kunnossa, mutta sitä oli säilytetty talvisin kylmässä tilassa, ja se haisi ummehtuneelle. Lisäksi sen sisuksiin oli pesiytynyt ehkä hiiri jos toinenkin, sillä kun toin tuolin pihallemme, hyökkäsivät russelit sen kimppuun sen oloisena, että "Missä se rotta on??!!". Sitä ei siis mitenkään voinut tuoda sisälle siinä tilassa tai koko tuoli olisi revitty kappaleiksi.
Ajattelin pyrkiä syksyllä verhoiluryhmään entisöimään sitä, mutta kesän aikana kuulin odottavani kaksosia, joten oli ehkä viisaampaa, etten sitoutunut näin pitkäaikaiseen harrastukseen. Sen sijaan äitini halusi lähteä entisöinti/verhoilu-ryhmään ja siellä hän nyt on työstänyt tuoliani 1½vuotta. Pian se on valmis, joten kohta meillä on vanhoja nojatuoleja talo täynnä.
Opintoihimme kuuluu jonkin verran (en muista montako opintopistettä) vapaavalintaisia opintoja. Niihin kelpaa myös ennen opiskelujen aloitusta (syksy 2009) käydyt kurssit. Itse en juuri ehdi näiden opiskelujen lisäksi kursseilemaan, mutta jotain pientä on kyllä tullut tehtyä. Eensi vuonna vissiin minä teen niitä vapaavalintaisia urakalla, että tulee opparit täyteen.
Viime syksynä osallistuin opiston kurssille Pieniä mosaiikkitöitä. Mosaiikki on aina kiinnostanut minua, ja nyt minulla oli jälleen eräs tarve. Kuten olen kertonut, en yleensä osaa tehdä mitään ilman, että sille tuotokselle on jokin tehtävä/funktio. Wc:ssämme on ollut talon valmistumisesta saakka (v.2004) vakava pöytätason puutos. Kaapistot ovat Ikeasta, mutta niillä ei mahtunutkaan täyttämään koko seinää, joten kahden matalan kaapin väliin jäi tyhjä tila. Aluksi ajattelin tehdä siitä pöytätason lasilevyllä, mutta ikinä en saanut sitä levyä hankittua (kuten ei armas aviomiehenikään!). Siksipä marssin Pieniä mosaiikkitöitä-kurssille kainalossani 110*35cm lastulevy. Ope ei ollut ollenkaan kauhuissaan, vaikka muut osallistujat päällystivät lähinnä kukkaruukkuja tai tarjottimia. Minä olin päättänyt ehtiä tehdä pöytälevyn valmiiksi ja niin ehdinkin. Ihan hyvä siitä tuli, vaikkakaan ei tasainen. Laattojen palat olivat sen verran eripaksuisia, että niitä oli vaikea saada tällä tekniikalla täysin samalle tasolle. Mutta ei tuo kyllä ole käytännössä haitannut, eikä myöskään kiusannut taiteellista silmääni. Laattoina olen käyttänyt talossamme käytettyjä laattoja, äitini ja isäni vanhoja keittiön ja saunanlaattoja (jotka ovat olleet alunperin muuraripappani laittamia) ja jotain Vehoniemn soran laattakaupasta löytyneitä ilmaisia jäännöspalasia.
Levystä näkyy kuvassa vain osa. sen päällä on paperinarusta ja ledeistä värkkäämäni valopallo. Mosaiikin tekeminen oli kyllä hauskaa, ja sen jälkeenkin olen jotain pientä tehnyt. Siis paljon pienempää kuin tuo 110*35cm. :) Tämä olkoon siis yksi vapaavalintaisista opinnoistani.
Toisena vapaavalintaisena opintonani olkoon syksyllä 2008 käyty huovutuskurssi. Se oli myös lyhytkurssi, joten aikaansaannokset ovat sen ajan mukaiset. Tein kaksi huopalevyä, kooltaan noin 70*50cm. Toisessa on ruskea pohja ja harmaita tassukuvioita ja toisessa harmaa pohja ja rakkaat russelini. <3 Olen ihan tyytyväinen kuvaan, vaikkakaan se ei ole ihan juuri näköinen. Riittävästi kuitenkin.
Edelleenkin on arvoitus, mitä huopalevyistä joskus syntyy. Tyynynpäällisiä ehkä..?
Viimeisenä vielä pari kuvaa syksyn projektistani, joka ei millään muotoa liity opiskeluihini eikä vapaavalintaisiin opintoihin. :D Nimittäin kyllästyin siihen, että kodinhoitohuoneen toinen seinä oli edelleen laatoittamatta (siis vuodesta 2004) kaikista pyynnöistä, vaatimuksista ja uhkailuista huolimatta. Se oli siis tehtävä itse. Laattoja oli laitettu talteen sopiva määrä, eikä niitä nyt tuohon kohtaan montaa olisikaan tarvittu.
Ennen syysloman alkua hain työmatkalla Kodin Terrasta laattaliimaa ja saumauslaastia. Sitten lapset hoitoon yhdeksi päiväksi syyslomalla ja äiti hommiin. Valmista tuli. Ainoastaan pistorasian kohta on ruma ja tehty loppujenlopuksi haljenneesta laatasta, sillä meidän porakone tai poranterä ei millään pystynyt tuohon laattaan niin, että siihen olisi saanut nätin reiän johtojen paikalle. Mutta tämäkään ei haittaa taiteellista silmääni (ja vieraat ihmiset harvemmin käyvät kodinhoitohuoneessamme, ja jos käyvät niin ompelukone tai iso kasa pyykkiä on kuitenkin siinä edessä).
Kuvissa tilanne ennen ja jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti