keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Talviväri

Talven ja paukkupakkasten kunniaksi uusi taustakuva. Tämä kuvaakin paremmin viimeaikaisia fiiliksiä: villasukat, glögi, kynttilät, takkatuli ja punaviini... :)
Opinnot ovat tältä syksyltä ohi. Yhtään en ole ehtinyt niistä kirjoitella, mutta joululomalla lupaan tehdä yhteenvetoa. Sen verran voin jo vinkata, että ohjelmassa on ollut kuvakudosta ja ryijyä. Näistä ensimmäinen ei innostanut aluksi (eikä oikeastaan nytkään.... :/ ) yhtään, mutta jälkimmäistä olen aika pitkään haaveillut tekeväni. En kylläkään perinteisessä mielessä, vaan ihan jossain muussa. Sen näette ehkä jo seuraavassa postauksessa. ;)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Käsityömatka Tallinnaan (part II)


Syksy on ollut niin kiireistä, että en ole jaksanut juuri turhia istuskella koneella. Tässä kuitenkin elokuussa lupailemani toinen osa Tallinnan reissustamme.

Hotellissa vietetyn yön jälkeen suuntasimme käsityöihmisen taivaaseen Karnaluksiin. Se on tukkuliike, jossa on oikeastaan ihan kaikkea. Tai no, kankaita oli tosi vähän, mutta toisaalta, jos niitä olisi ollut samassa määrin kuin lankoja yms. olisi tilaakin tarvittu paljon, paljon enemmän. Paikalle oli aika hankala löytää. Kyseessä on aika tavallinen kerrostalo, josta ei mitenkään ulospäin näy, että siellä olisi jonkinlainen tukkuliike. :o

No, joka tapauksessa perille löydettiin ja rahat saatiin tuhlattua. Eka kerta tosin meni vähän ihmetellessä, tuonne kannattaisi ennemmin mennä selvän ostoslistan kanssa, sillä tavaraa tosiaan on niiiiiin paljon, ettei kaikki "tarpeitaan" pysty millään ihmetellessä muistamaan. ;)


Yksi pieni nurkka Karnaluksin lankaosastolta.

Omat ostokseni olivat aika maltilliset; muutama kerä pastellivärisiä puuvillalankoja, bambuinen virkkuukoukku (=nämä lähinnä laivamatkan viihdykkeeksi!), pari pientä palaa kivoja puuvilla(tilkkutyö)kankaita, kierroslukumittari puikkoihin, jotain helmiä tms. blingblingejä, kankaanmerkkaus"kynä" ja konekirjontalankoja. Rahaa taisi mennä noin 20€. :D
Tuliaiset. Isoäidinneliöt ovat laivamatkan ajanvietettä. :)
 Lopuksi vielä joitain inspiroivia kuvia Tallinnasta.










Syysväri

Syksyn kunniaksi (no, hieman myöhässä juu, luntakin tuli jo eilen...) uusi ulkoasu.
Sitten kun on kunnolla lunta, niin luvassa on talvisempi tausta. :)

torstai 5. elokuuta 2010

Käsityömatka Tallinnaan

Mulla on nyt joku ihmeellinen energiapiikki, jonka aion käyttää hyväkseni ja postata kaikki puuttuvat asiat viime lukukauteen liittyen. Nimittäin tällainen energiamäärä on takuulla ensi viikolla (kun työt alkaa) muisto vaan... ;)

Eli siis teimme huhtikuussa reissun Tallinnaan. Eräänä perjantaina  noin 50 naisihmistä (joo, ihmeellistä, ei yhtään miestä mukana!!? :o) huristeli aamuneljältä bussilla satamaan ja laivalla lätäkön yli, jossa matkamme onneksi jatkui koko ajan bussilla! Nimittän, kuten kuvista voi päätellä, ostoksia tehtiin! :D Mukana oli paljon harrastajia muistakin käsityöryhmistä, kuin omastamme. Suurin osa oli ollut vastaavilla matkoilla ennenkin. Minä olin ensimmäistä kertaa. Tallinnassa toki olen ennekin käynyt, mutta vain "viihdematkoilla". Etukäteen hieman hirvitti, kun kuulin, että anoppikin lähti mukaan, mutta toisaalta Tallinan vakikävijänä hän oli suorastaan tervetullut lisäopas meidän porukkaan. ;)

Ensimmäiseksi  suunnattiin Maria Matiisen tilkkutaloon. Tämä täti on todella, todella, hurahtanut tilkkutöihin. Toki, tekeehän sillä kai elantonsa, joten miksipä ei hurahtaisi. Ihan joka puolella oli tilkkutöitä: wc:n tekstiileissä, kukkaruukkujen päällä, keittiössä, matoissa, lampuissa jne.. Ensinnäkin talo oli jo ihan muutenkin kaunis ja mielenkiintoinen, mutta se kankaan, saumojen ja tikkausten määrä oli kyllä jotain ihan uskomatonta. Alla kuvakokoelma hänen töistään ja talostaan.


 
Tilkkutalon jälkeen suuntasimme pois keskustasta, villatehtaalle. Se oli noin 30km Tallinan ulkopuolella, joten kivasti päästiin näkemään myös "aitoa" virolaista maisemaa. Joskus ennen muinoin (10v sitten) olimme yliopiston porukalla ns. luokkaretkellä Tallinnassa ja silloin ajoimme vain vähän keskustan ulkopuolelle lastenkotiin ja vammaisten lasten toimintakeskukseen. Siitä ajasta on kaupunki todella paljon siistiytynyt, nuorentunut ja rikastunut. Oli nimittäin todella surkeaa katseltavaa ne neuvostoaikaiset betonibunkkerilähiöt, joiden taloista ei pystynyt päättelemään, onko niissä ihmiselämää vai ei.

Villatehtaalla ei harmikseni ollut lampaita. :) Mutta villaa oli kyllä. Todella paljon. Ja ne värit. Kyllä jäi S-Marketin Novita-pussukat kakkoseksi näiden hahtuvien, hahtuvalankojen ja villalankojen vieressä! Onneksi Viroon on tulossa pian eurot, niin helpottuu mahdolliset seuraavat visiitit villatehtaalle. Kilohinnat oli kyllä näkyvissä, mutta kun paikalla oli vain myyjän vaaka, kassalle oli kova jono, aika oli rajallinen ja maksu piti hoitaa ehdottomasti käteisellä jne, oli kovin vaikea arvioida, kuinka paljon sitä oikein uskaltaa tuliaisia kerätä. Otin pari-kolme kiekkoa erialisia liukuvärjättyjä hahtuvalankoja ja ison sylillisen hahtuvavilloja ja toivoin sormet ja varpaat ristissä, että käteiseni riittää. No riitti se, summa oli euroissa joku vaivainen 18€!!


    
Villatehdas ei ulkonäöllä päässyt koreilemaan... ;)

Villavisiitin jälkeen palasimme keskustaan ja majoittauduimme hotelliin. Seuraavana päivänä oli uuden paratiisin, nimittäin Karnaluxin, aika. Mutta se jääköön seuraavaan postaukseen. Nyt on siirryttävä sohvalle Dr Housen seuraan. :)

Uusi ulkoasu

Vaihdoin jo itseasiassa eilisen tekstin yhteydessä blogin ulkoasua. Koko kesän olen pitänyt 50%:sta nettitaukoa (=kone ei ole auki koko päivää, eikä edes jokapäivä), joten kaikki ylimääräinen toiminta on jäänyt tosi vähälle. Siki yllätyinkin iloisesti, kun pitkästä aikaa avasin Bloggerin ja huomasin siellä olevan uuden työkalun ulkoasun muokkaamiseen. 

Eilen se (=ulkoasu) oli musta, vähän jotain tribal-tyyppistä kuviointia, mutta jotenkin se tuntui liian synkältä blogin aiheeseen nähden. Tänään sitten tutustuin paremmin erialisiin vaihtoehtoihin. Jälleen kerran, ongelmana oli valinnan vaikeus. Päätin nyt kokeilla ensin tällaista melko ajankohtaista taustakuvaa, ja koska kuva liittyy luontoon, on sitä luonnollista vaihtaa vuodenajan mukaan. Ts. nyt minulla on "lupa" vaihtaa ulkoasua ainakin sen 4 kertaa vuodessa... ;) 


ps. Vaihtelunhalustani kertonee myös se, että kennelilleni tekemästäni nettisivustosta on nyt menossa versio 8 tai 9 (ekat sivut julkaistiin muistaakseni v.2000). :D

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Syksyä odotellessa... ;)

Kuuma kesä on selvästi toiminut oikealla tavalla ja pitänyt ihmiset (myös allekirjoittaneen) sopivan rentona ja laiskana koko kesän. Tämä oli siis kiertoilmaus sille, että mitään en ole saanut aikaiseksi! :D

Tai no, olen. Hyvien ystävien häitä varten tein tyttärelleni juhlamekon. Siitä annoin itselleni 10pistettä ja vähintään kaksi papukaijamerkkiä, sillä ensinnäkin; minä silitin kaikki saumat ja käänteet kauniisti auki! Toisekseen, purin kiltisti kaula-aukon, kun se ei näyttänyt hyvältä. (Minähän en koskaan pura mitään, vaan into lopahtaa samantien ja työ jää kesken tai sitten jätän virheen reilusti näkyviin).

Ja viimeisenä tärkein ja suurin ansioni: tein itse kaula-aukon ja hihojen muotokaitaleet alkuperäiseen malliin, jossa sellaista ei ollut.  Ja tein ne vielä toiseen kertaan, uuteen versioon, kun totesin, että alkuperäinen kaula-aukko ei olekaan niin hyvä. Alushameen tein ihan omasta päästäni; jonkinlainen hamonen ja siihen tylliä rypytettynä. Vyö on hyvin yksinkertainen ja takaa rusetilla. Koristeeksi laitoin pari kukkasta, tai no, jotain kukkasennäköisiä myttyjähän nuo kai ovat. :) Niissä on muuten koristeena Tallinnan käsityömatkan tuliaisina tuomiani hopeisia helmiä ja kukkia.
Tässä mekko on ollut jo monta tuntia kovassa käytössä ja hieman ryppyinen. 
Ei tuo muutenkaan kovin läheistä tarkastelua kestä, mutta ei sitä tarvikaan lähelle tulla katseleen! ;) 

Summa summarum. Vaikka kaava olikin aivan vääränlainen mekkoon (= suoralinjaiselle trikoomekolle, jossa kantatut reunat), osasin itse tehdä tarvittavat muutokset. Itse myös mietin ompelujärjestyksen, eli en seurannut juurikaan kaavan ohjetta, koska muutoksia tuli niin paljon. Tämähän tarkoittaa sitä, että oikeasti osaan teknisesti jotain. Ja ehkä luovuudellakin on jonkilainen merkitys. Ehkä sitä voisi jonain päivänä tehdä itseleenkin jonkun ihan oikean vaatteen.

Mutta em. otsikon syksy-osuus vielä jäi selvittämättä. Syksy on oikeasti vielä aika kaukana; elokuu on ihan parasta kesää vielä! Mutta siinä mielessä olen ollut syksy-fiiliksissä, että työt alkaa ensi viikolla ja tällä viikolla lapset ovat käyneet tutustumassa päivähoitoon. Töihin on tosi kiva mennä, odotan sitä kovasti, mutta toisaalta on vähän haikeaa, sillä tämä oli sitten se viimeinen pitkä loma (=vanhempainvapaa). Vaikka onhan ne opettajien lomat kai aika pitkiä muutenkin.. ;) No joo, mutta siis yhden aikakauden loppu ja toisaalta uuden aikakauden alku siinä samalla!

Syksy on senkin takia ollut mielessä, että Opistoon ilmoittautumiset on nyt tehty ja muutenkin kalenteria on täytynyt tutkia harrastusten aikatauluttamisen vuoksi. Opintoihini kuuluu muutaman opintopisteen verran "muita, vapaasti valittavia opintoja". Jotain lyhytkursseja olen tehnyt viime vuonna ja pari vuotta takaperin, mutta ne eivät taida riittää, siksi olen katsellut  muita kursseja. Puutyöt jäävät edelleen haaveeksi, aikataulut ei millään osu yhteen muun elämän kanssa. :( Mutta ei se mitään, mopo lähti käsistä ilman sitäkin!Tulevaksi syksyksi on yksi lyhytkurssi ja ensi kevääksi peräti kolme erilaista käsityökurssia. Ja kaikki yhtä aikaa!! Menin siis innoissani ilmoittautumaan kaikkeen kiinnostavaan ja nyt vasta katselin tarkemmin aikatauluja. Jostain päästä pitää siis karsia. Varattuna on nyt kudontaa, kesävaateompelua sekä luonnonväreillä kankaan koristelua ja maalausta. Kaikki kiinnostaa, joten valinta on vaikea!! (Onneksi sitä ei ole ihan vielä pakko tehdä..)

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Jotain syksystä unohtunutta

Ensimmäisiä töitämme viime syksynä oli tehdä ns. aarrekartta. Idea on varmasti monille tuttu. Isolle pahville tms. alustalle kerätään erilaisia kuvia tai muuta materiaalia, joka jollain tavalla puhuttelee. Olen tehnyt joskus 10v sitten ammattikoulussa vastaavanlaisen kartan, mutta valitettavasti se ei ole enää tallessa. En siis voi nyt palata siihen ja katsoa, miten silloiset minulle tärkeät asiat ovat toteutuneet. Muistan kyllä, että kuvasin jo silloin ainakin rakkaan mieheni (joo, sama tyyppi kuin jo silloin.. ;) ), koiria, lapsia ja omakotitalon. Villisti veikkaan, että saattoipa siellä olla hevonenkin ja ehkä matkustelua. Ensimmäiset neljä arreetta ovat toteutuneet. Hevosta ei ole vieläkään, eikä varmaan ihan pian tulekaan, sillä sen verran kallista ja aikaavievää puuhaa on hevosen omistaminen. Mutta, mutta! Katsokaapa vaan mitä löytyy nykyisestä aarrekartastani! ;) Mihinkäs se heppatyttö haaveistaan pääsisi...

Omista valokuvistani halusin ehdottomasti mukaan lapset, koirat ja mun hyvät ystävät (mies ei halunnut kuvaansa "julkaistavaksi", mutta mukana hänkin on, ajatuksissani). Muuten kuvat on löytyneet lehdistä, netistä jne. Taitaa siellä pari kankaanpalastakin olla. Tuon keskellä olevan ruskean ovaalin kankaanpalasen kyllä irrotin jälkeenpäin. Se muistutti liikaa koirankakkaa (ja sitä me ei tarvita yhtään enempää!). :D

Oikeassa yläreunassa on mun suuri haave: vanha talo! En mä välttämättä halua luopua nykyisestäkään, enkä edes kaipaa kesämökkiä, mutta jotenkin nyt viimeisen vuoden, parin ajan oikeasti tosi vanhat hirsitalot ovat jotenkin houkutelleet mua. Nyt se on mun aarrekartassani, saapa nähdä, koska oikeassa elämässäni.. :)

Värit on mulle aika tyypillisiä tällä hetkellä. Vihreän heleät sävyt; lime ja vaaleanvihreä ovat olleet pop jo jonkin aikaa, nyt niiden seuraan on pyrkinyt vahvasti turkoosi. Tuo lila puolestaan yllätti mut! Mä en ole koskaan ollut oikein violetin ystävä, joten en tiedä miksi halusin noin vahvan kuvan, jossa on violettia. Ehkä se aihe on yksi tekijä: puutarha ja kasvit on mun yksi intohimoni. Mutta olen kyllä huomannut muistakin jutuista, että violetti ja lila alkavat salakavalasti pyrkiä mun elämääni. Tekin tulette sitä vielä todistamaan.. (jatkoa seuraa!)

Mun lapsuudenkaverit ovat mulle edelleen todella, todella tärkeitä. Meillä oli lähes koko peruskoulun ajan sama tyttöporukka luokassa, joten tulihan meistä siinä aika tiivis sakki. Monet meistä jatkoi lukiossakin samalla tai rinnakkaisluokalla, mutta sen jälkeen tiet erkanivat ainakin hetkeksi. Siltkin, aina meillä on ollut joku yhteys. Milloin tavataan jonkun häissä, milloin muuten vaan. Toki liian harvoin, mutta nykypäivänä yhteyttä pystyy pitään niin monella tapaa. Se on kuulkaa arvokas asia, että ihmisellä on kahden käden sormien verran hyviä ystäviä, joiden kanssa on kuljettu monet polut. <3

Valmis, vihdosta viimein!

Vielä omasta tekeleestäni kunnon kuva. "Ompeluteknisistä syistä" (=siis mua laiskotti!) ompelin tuohon harmaan kehyksen ympärille vielä mustalla tikillä "raamit".
Mutta ei se toisaalta ainakaan pahenna yleisilmettä. ;) Se on ihan totta se, että rajaus/kehystäminen tuo työn esille ihan erilailla. Oli sitten kyse tekstiilitaiteesta tai perinteisestä kuva- tai valokuvataiteesta.

Kovasti on vielä opiskeltavaa työn viimeistelyssä. Ihan ei jiirikulmat mene oikein ja muutenkin työ on hieman vinkura. Puolustuksekseni sanon, että kirjontavaiheessa tuo musta kangas meni vinkuraksi! Se oli siis aloittaessa ihan suorakaide, mutta jotenkin sain sen sitten suppuun. Sehän on ihan tavallista kirjonnassa, että kangas rypistyy ja tavallaan kutistuu. Mun virheeni oli se, että tein tuon kuvion liian lähelle reunaa ja sitten viimeistelyvaiheessa ei enää ollutkaan niitä saumanvaroja, joihin olisin ommellut kehykset kiinni. Niinkun kuvasta näkyy, jouduin esim. purkamaan palasen pilveä, sillä sen yläpuolella ei muuten olisi ollut kangasta, mihin reunat kiinnittää.

Jälkiviisaana tulee mieleen, että olisihan sen viimeistelyn voinut tehdä muullakin tavalla ja harjoitella noita jiirikulmia sitten vaikka patalappuun. :) Esim. edellisessä postauksessa oli Tuijan ihanassa kirjontatyössä (se yksisarvinen) jätetty kangas kokonaan näkyviin ja tehty kehyskangas tavallaan kuvan alle. No, ensi kerralla sitten.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Ja vähän lisää käsinkirjontaa.. :)

Tämähän ei siis ollut mun lajini, joten esittelenpä täällä kurssikaverieni töitä, joista näkyy todella ihailtavaa luovuutta, viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä! Ihailkaapa näitä!!

Helin tekemä kirjonta vanhaan pellavaiseen keittiöpyyhkeeseen. Inspiraation lähteenä shamanismi, Marita Liulian työt ja kotimänty.




Armin villakankaalle tekemä kirjonta pojasta ja laivasta. Älyttömän hienoa pintaa!

Tämän teki Marketta. Inspiraatio lähti Ranskasta, jossa Marketta viettää aikaansa paljon. Kankaat ja langat olivat muistaakseni itse värjättyjä.



Tämä on Annen tekemä pöllö. Pohjana myöskin villakangas, pinta on lähestulkoon täynnä kirjontaa! Ainoastaan pöllön osuus taitaa olla pelkkää kangasta.
Alareunassa näkyvän pöllön kuvan Anne maalasi itse.

Maritakin kuulemma inhosi käsinkirjontaa. Siltikin hänen työnsä oli ekana valmis ja ehkä kaikista suurin.. ;) Tämä akvaario/merimaailma on noin metrin levyinen, eli on siinä saanut pistellä piston toisen perään. Pohjana oli itsevärjätty kangas.

Tässä vähän tarkempi kuva osasta Maritan työtä. Ajatelkaapa, että joka ikinen pisto on käsin tehty! :o
Ei olis allekirjoittaneesta tähän. Ainakaan samassa aikataulussa kuin Marita.

Tämä oli yksi mun suosikkini. Melko pieni, mutta äärettömän kaunis ja herkkä työ. Tekijän nimi on näköjään tästäkin unohtunut, mutta se on siis Tuija.

Ihan mielettömän kauniisti ja aiheeseen sopivasti toteutettu. Ottaisin seinälleni. ;)











Että sellaisia! Muutama työ jäi vielä kuvaamatta, niissäkin olisi ollut vaikka mitä helmiä esiteltäviksi. Ei voi muuta kuin ihailla ihmisten luomiskykyä, paneutumista ja taitoa! Se on samalla tosi inspiroivaa. En olisi ikinä kuvitellutkaan, että haluaisin tehdä jotain käsin kirjomalla, mutta aika monta kertaa se tunne on tullut kun olen näitä töitä katsellut.
Kai se on niin, että luova ilmapiiri luo luovuutta.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Syksyn satoa

Kevät on jo pitkällä, ainakin kalenterin mukaan. Tänään on eka päivä, kun lumi tippuu vetenä katolta (VIHDOINKIN!!) ja ekat titityytkin kuuluu ulkona. Itse olen käyttänyt olemattoman vapaa-aikani viime päivinä erityispedagogiikan opintojen viimeistelyyn ja miljoonien ja taas miljoonien työhakemusten vääntämiseen. Käsityöt ovat jääneet vähän vähemmälle. Ainakin nämä kässä-opintoihin liittyvät. Lapsille on tullut vähän jotain kudottua ja sisustustekstiilejä ommeltua. Mutta mietitäänpäs mitä sitä on tullut syksyn ja talven aikan tehtyä..

Kirjonta
Ennakko-odotukset kirjontaan eivät olleet todellakaan korkealla. Sehän on sellaista mummojen ristipistonypläämistä. Kaikenlisäksi koulukäsitöissä yläasteella oli pakko tehdä ristipistoja ja kun mä olin heppatyttö, niin pakko oli valita myös heppakuva aiheeksi. Ja sehän oli iso. Liian iso. Motivaatio meni moneen kertaan ja työ jäi kai kesken. Ehkä se on vielä jossain siellä koulun varastossa muiden epäonnisten viritelmien kasassa. Mä en muutenkaan ole "hitaan työn" tekijä, siksi mä tykkäänkin ompelusta ja varsinkin saumurilla. Sillä kun tulee valmista suitsait sukkelaan, eikä tarvi näprätä. :)

Aiheen valinta oli tosi tuskaisaa. Periaatteessa tykkäsin kovasti lähestymistavasta: kuva inspiraation lähteenä. Olen tehnyt samantyyppisiä töitä kuvataiteen avulla, joten tämä totetustapa oli uusi. Selailin tosi paljon kuvia, valokuvia, piiroksia, maalauksia jne.. Yhdessä piirroskuvassa oli jotain, mikä vetosi, koska mä palasin siihen kuvaan aina vaan uudelleen. Päätin sitten sitä toteuttaa.

Kuvani on tuolta oikeasta ylänurmasta leikattu pala. Oli tosi vaikeaa keksiä aihe, joka ei ole kuitenkaan alkuperäisen kuvan kopioimista. Siinä mulla on vielä tooosi paljon opeteltavaa. Siis luovissa ratkaisuissa ja oman ilmaisun kehittämisessä. Mutta sitä vartenhan mä näihin opintoihin lähdinkin...



Kirjontatyö oli monesti viikon mytyssä jossain hyllyssä ja sitten ennen keskiviikkoa mä aloin taas sitä ajatella, ja kaivella neuloja ja lankoja esiin. Suurin voittoni tässä (vaikka se ehkä ulkopuoliselta tuntuu pieneltä) on tuon veden toteuttaminen. Aloin tehdä alkuksi paksummalla langalla aaltoja mukailevaa kuvioo, mutta jotenkin se tökki. Liian klisee. Lisäksi se oli liian ohutta, laihaa. Mä halusin siihen lisää volyymia, vaikka tykkäsinkin toteuttaa enemmän hennolla jäljellä ja ohuilla langoilla. Aloin sitten vaan tehdä tuota kuvioo ja se näytti ihan hyvältä. Samoin olen tyytyväinen pilviin, vaikka ne on ehkä vähän turhan massiiviset muuhun verrattuna.

Viimeistelyssä halusin opetella ehdottomasti jiiri-kulmia. Ihan omasta päästäni keksin, miten se kannattaa tehdä. ;) Pari kertaa tosin jouduin purkamaan, mutta sillähän sitä oppii. Työlle on ole vielä keksinyt nimeä. Varmaan siitä tulee Suuri Ahdistus, koska se on sitä edelleen. :D Alla valmis työ, tai no, melkein valmis, koska alareunan sauma on vielä ompelematta ja työ on silittämättä jne.


Mutta täytyy sanoa, että käsitykseni ja suhtautumiseni kirjontaan on muuttunut. Varsinkin opiskelutovereiden tekeleet olivat tosi inspiroivia ja yllättäviä hyvällä tavalla. Selvästi monille on taitoa ja kokemusta paljon enemmän kuin mulla, mikä on ehkä aiheuttanut vähän sellaista tunnetta, että en oikein kuulu joukkoon. Mutta olen myös huomannut, että ei se aina ole muillekaan niin helppoa. Joskus ei vaan synny ja joskus taas syntyy, mutta koira syö tuotokset.. :D :D