Tai no, olen. Hyvien ystävien häitä varten tein tyttärelleni juhlamekon. Siitä annoin itselleni 10pistettä ja vähintään kaksi papukaijamerkkiä, sillä ensinnäkin; minä silitin kaikki saumat ja käänteet kauniisti auki! Toisekseen, purin kiltisti kaula-aukon, kun se ei näyttänyt hyvältä. (Minähän en koskaan pura mitään, vaan into lopahtaa samantien ja työ jää kesken tai sitten jätän virheen reilusti näkyviin).
Ja viimeisenä tärkein ja suurin ansioni: tein itse kaula-aukon ja hihojen muotokaitaleet alkuperäiseen malliin, jossa sellaista ei ollut. Ja tein ne vielä toiseen kertaan, uuteen versioon, kun totesin, että alkuperäinen kaula-aukko ei olekaan niin hyvä. Alushameen tein ihan omasta päästäni; jonkinlainen hamonen ja siihen tylliä rypytettynä. Vyö on hyvin yksinkertainen ja takaa rusetilla. Koristeeksi laitoin pari kukkasta, tai no, jotain kukkasennäköisiä myttyjähän nuo kai ovat. :) Niissä on muuten koristeena Tallinnan käsityömatkan tuliaisina tuomiani hopeisia helmiä ja kukkia.
Tässä mekko on ollut jo monta tuntia kovassa käytössä ja hieman ryppyinen.
Ei tuo muutenkaan kovin läheistä tarkastelua kestä, mutta ei sitä tarvikaan lähelle tulla katseleen! ;)
Summa summarum. Vaikka kaava olikin aivan vääränlainen mekkoon (= suoralinjaiselle trikoomekolle, jossa kantatut reunat), osasin itse tehdä tarvittavat muutokset. Itse myös mietin ompelujärjestyksen, eli en seurannut juurikaan kaavan ohjetta, koska muutoksia tuli niin paljon. Tämähän tarkoittaa sitä, että oikeasti osaan teknisesti jotain. Ja ehkä luovuudellakin on jonkilainen merkitys. Ehkä sitä voisi jonain päivänä tehdä itseleenkin jonkun ihan oikean vaatteen. Ei tuo muutenkaan kovin läheistä tarkastelua kestä, mutta ei sitä tarvikaan lähelle tulla katseleen! ;)
Mutta em. otsikon syksy-osuus vielä jäi selvittämättä. Syksy on oikeasti vielä aika kaukana; elokuu on ihan parasta kesää vielä! Mutta siinä mielessä olen ollut syksy-fiiliksissä, että työt alkaa ensi viikolla ja tällä viikolla lapset ovat käyneet tutustumassa päivähoitoon. Töihin on tosi kiva mennä, odotan sitä kovasti, mutta toisaalta on vähän haikeaa, sillä tämä oli sitten se viimeinen pitkä loma (=vanhempainvapaa). Vaikka onhan ne opettajien lomat kai aika pitkiä muutenkin.. ;) No joo, mutta siis yhden aikakauden loppu ja toisaalta uuden aikakauden alku siinä samalla!
Syksy on senkin takia ollut mielessä, että Opistoon ilmoittautumiset on nyt tehty ja muutenkin kalenteria on täytynyt tutkia harrastusten aikatauluttamisen vuoksi. Opintoihini kuuluu muutaman opintopisteen verran "muita, vapaasti valittavia opintoja". Jotain lyhytkursseja olen tehnyt viime vuonna ja pari vuotta takaperin, mutta ne eivät taida riittää, siksi olen katsellut muita kursseja. Puutyöt jäävät edelleen haaveeksi, aikataulut ei millään osu yhteen muun elämän kanssa. :( Mutta ei se mitään, mopo lähti käsistä ilman sitäkin!Tulevaksi syksyksi on yksi lyhytkurssi ja ensi kevääksi peräti kolme erilaista käsityökurssia. Ja kaikki yhtä aikaa!! Menin siis innoissani ilmoittautumaan kaikkeen kiinnostavaan ja nyt vasta katselin tarkemmin aikatauluja. Jostain päästä pitää siis karsia. Varattuna on nyt kudontaa, kesävaateompelua sekä luonnonväreillä kankaan koristelua ja maalausta. Kaikki kiinnostaa, joten valinta on vaikea!! (Onneksi sitä ei ole ihan vielä pakko tehdä..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti