Jotain syksystä unohtunutta

Ensimmäisiä töitämme viime syksynä oli tehdä ns. aarrekartta. Idea on varmasti monille tuttu. Isolle pahville tms. alustalle kerätään erilaisia kuvia tai muuta materiaalia, joka jollain tavalla puhuttelee. Olen tehnyt joskus 10v sitten ammattikoulussa vastaavanlaisen kartan, mutta valitettavasti se ei ole enää tallessa. En siis voi nyt palata siihen ja katsoa, miten silloiset minulle tärkeät asiat ovat toteutuneet. Muistan kyllä, että kuvasin jo silloin ainakin rakkaan mieheni (joo, sama tyyppi kuin jo silloin.. ;) ), koiria, lapsia ja omakotitalon. Villisti veikkaan, että saattoipa siellä olla hevonenkin ja ehkä matkustelua. Ensimmäiset neljä arreetta ovat toteutuneet. Hevosta ei ole vieläkään, eikä varmaan ihan pian tulekaan, sillä sen verran kallista ja aikaavievää puuhaa on hevosen omistaminen. Mutta, mutta! Katsokaapa vaan mitä löytyy nykyisestä aarrekartastani! ;) Mihinkäs se heppatyttö haaveistaan pääsisi...

Omista valokuvistani halusin ehdottomasti mukaan lapset, koirat ja mun hyvät ystävät (mies ei halunnut kuvaansa "julkaistavaksi", mutta mukana hänkin on, ajatuksissani). Muuten kuvat on löytyneet lehdistä, netistä jne. Taitaa siellä pari kankaanpalastakin olla. Tuon keskellä olevan ruskean ovaalin kankaanpalasen kyllä irrotin jälkeenpäin. Se muistutti liikaa koirankakkaa (ja sitä me ei tarvita yhtään enempää!). :D

Oikeassa yläreunassa on mun suuri haave: vanha talo! En mä välttämättä halua luopua nykyisestäkään, enkä edes kaipaa kesämökkiä, mutta jotenkin nyt viimeisen vuoden, parin ajan oikeasti tosi vanhat hirsitalot ovat jotenkin houkutelleet mua. Nyt se on mun aarrekartassani, saapa nähdä, koska oikeassa elämässäni.. :)

Värit on mulle aika tyypillisiä tällä hetkellä. Vihreän heleät sävyt; lime ja vaaleanvihreä ovat olleet pop jo jonkin aikaa, nyt niiden seuraan on pyrkinyt vahvasti turkoosi. Tuo lila puolestaan yllätti mut! Mä en ole koskaan ollut oikein violetin ystävä, joten en tiedä miksi halusin noin vahvan kuvan, jossa on violettia. Ehkä se aihe on yksi tekijä: puutarha ja kasvit on mun yksi intohimoni. Mutta olen kyllä huomannut muistakin jutuista, että violetti ja lila alkavat salakavalasti pyrkiä mun elämääni. Tekin tulette sitä vielä todistamaan.. (jatkoa seuraa!)

Mun lapsuudenkaverit ovat mulle edelleen todella, todella tärkeitä. Meillä oli lähes koko peruskoulun ajan sama tyttöporukka luokassa, joten tulihan meistä siinä aika tiivis sakki. Monet meistä jatkoi lukiossakin samalla tai rinnakkaisluokalla, mutta sen jälkeen tiet erkanivat ainakin hetkeksi. Siltkin, aina meillä on ollut joku yhteys. Milloin tavataan jonkun häissä, milloin muuten vaan. Toki liian harvoin, mutta nykypäivänä yhteyttä pystyy pitään niin monella tapaa. Se on kuulkaa arvokas asia, että ihmisellä on kahden käden sormien verran hyviä ystäviä, joiden kanssa on kuljettu monet polut. <3