Mutta ei se toisaalta ainakaan pahenna yleisilmettä. ;) Se on ihan totta se, että rajaus/kehystäminen tuo työn esille ihan erilailla. Oli sitten kyse tekstiilitaiteesta tai perinteisestä kuva- tai valokuvataiteesta.
Kovasti on vielä opiskeltavaa työn viimeistelyssä. Ihan ei jiirikulmat mene oikein ja muutenkin työ on hieman vinkura. Puolustuksekseni sanon, että kirjontavaiheessa tuo musta kangas meni vinkuraksi! Se oli siis aloittaessa ihan suorakaide, mutta jotenkin sain sen sitten suppuun. Sehän on ihan tavallista kirjonnassa, että kangas rypistyy ja tavallaan kutistuu. Mun virheeni oli se, että tein tuon kuvion liian lähelle reunaa ja sitten viimeistelyvaiheessa ei enää ollutkaan niitä saumanvaroja, joihin olisin ommellut kehykset kiinni. Niinkun kuvasta näkyy, jouduin esim. purkamaan palasen pilveä, sillä sen yläpuolella ei muuten olisi ollut kangasta, mihin reunat kiinnittää.
Jälkiviisaana tulee mieleen, että olisihan sen viimeistelyn voinut tehdä muullakin tavalla ja harjoitella noita jiirikulmia sitten vaikka patalappuun. :) Esim. edellisessä postauksessa oli Tuijan ihanassa kirjontatyössä (se yksisarvinen) jätetty kangas kokonaan näkyviin ja tehty kehyskangas tavallaan kuvan alle. No, ensi kerralla sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti